Lennä, älä palaa takaisin.

Miä olen tässä nyt pual tuntia istunut ja tuijottanut tätä ruutua orottaen, että keksisin jotain kirjoitettavaa.

Mie loppujen lopuksi uskalsin mennä tien yli.

Ihan tosi.

Janskan isovanhemmat oli tosi mukavia. Miun oli vaan tosi vaikea olla halimatta Janskaa, kun se ei ole tullut vielä kaapista tulos.. ._.

Tällä hetkellä katselen kuinka pieni keijukaiseni tuhisee nukkuessaan.

Niin suloista. Vituttaa, kun tietää että sen on lährettävä pian. 

Sitten saa taas orotella tosi kauan että nährään taas. 

Tyhmät neljäsataa kilsaa..

Sinä olet se lääke, joka minut voi parantaa.

Sinä olet se ajopuu, johon turvaudun, kun olen liian turta uimaan tässä  syvässä tuskan ja kaipuun valtameressä,

sieluni syvissä syövereissä.

Sinun hymysi on minun aurinkoni.

Sinun silmäsi ovat minun taivaani.

Vain katse ja huoleni haihtuvat,

vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Rupes tekee mieli mennä röökille

Mutten saa rikkoa lupausta.

Lupasin pikkuiselle Hukkaselle.

Tissit-

Voi kyllä tissit. Anteeksi kaikille, mutta minun blogi, minä vittu postaan mitä haluan.

BOOBSPARTY

fuck yeah

Immeiselle, josta mie tykkään tositositosi paljon.

En tosin aijo koskaan kertoa hänelle sitä.

Hän ei tiedä, että rakastan häntä - ei hänen pidäkään. 

Vaikenen ja painan pääni - en salli hänen nähdä tätä häpeää.

Olen peittänyt suruni ja kaipuuni valheellisen naurun alle 

jottei hän epäilisi minun löyhkäävän rakkaudelle.

Tänä yönä lampun valo haihtuu pois,
hän miettii miten kaikki erilailla olla vois.
Vanhat arvet viiltää auki veitsellään,
kuunvalossa punainen veri kauniisti kimmeltää… 

Hän eksyy syvemmälle menneisyyteen,
tyhjyyttä juosten pakenee.
Matkaa syvemmälle surun avaruuteen,
pimeyden portit aukaisee.

Tanssien yllä kuoleman, hän huutaa riemuissaan:
"Nyt viimein tästä kaikesta vapaa olla saan!
En palaa kärsimysten maailmaan enää milloinkaan,
tahdon nukkua rauhassa, en pelkää jumalaa!"

Tästä taitaa tulla piiiiiitkä postaus täynnä kuvia ja runoja-

Vain yksinäisyys katkeroittaa
pienen sydämen.
Se muurit rakentaa
ylle suurien haaveiden.
Kertaakaan ei kiellä,
mutta silti vankiaan
ei kahleista päästä,
jättää vain uhrinsa kitumaan.

ANTEEKSI